Metsään meni

Nimittäin koira ja liinan päässä emäntä perässä. Olimme siis taas tänään etsijätreenissä ja kuten otsikosta saattaa arvata, ne eivät sujuneet odotusten mukaisesti. Olin toivonut Rontille jälkeä, jossa on kulmia. Jälki kulki metsäpolulla.

Alkuun Rontti oli taas todella innoissaan ja ei meinannut rauhoittua. Käskin koiran istumaan ja annoin hajun. Rontti haisteli pussia todella kauan ja lähti päinvastaiseen suuntaan. En kuitenkaan antanut sen edetä ja jäikin paikoillee nuuskimaan ja uikuttamaan. Yleensä uikutusta ilmenee kun koira tylsistyy, esimerkiksi ennen hajun antoa, kun ei malttaisi istua vaan haluaisi vaan alkaa jäljestämään. No, odotimme hetken ja annoin hajun uudelleen. Koira lähtikin etenemään reippaasti ja minulla oli melkoinen työ pidätellä sitä. Kouluttajamme ei tiennyt maalin tarkkaa sijaintia, joten luotimme koiraan koska se eteni niin määrätietoisesti. 

Aikamme koiraa seurattuamme ja melkoisessa ryteikössä ollessamme aloin epäillä väärää suuntaa. Soitto maaliin varmisti asian, olimme ihan väärällä suunnalla. Palautimme koiran melkein jäljen alkuun ja soitimme maaliin. Emme kuitenkaan päässyt tarkkaan selvyyteen maalin sijainnista, joten sovimme uuden paikan maalille. Lähdimme kävelemään maalia kohden ja palkkasin koiran, kun se ilmaisi maalin.

Ei jälki siis mennyt kovin hyvin. Onneksi pääsin palkkaamaan ilmaisusta, jotta koiralle jäi siitä hyvä fiilis. Tämä oli ensimmäinen "epäonnistuminen" jäljellä ja se jäi hieman harmittamaan minua. Tiedän, että näin käy väistämättä jossain vaiheessa ja se ei niinkään harmittanut. Eniten ottaa päähän se, kun koira niin itsevarmana kuljetti meitä pitkin maita ja mantuja olematta edes jäljellä. Koiran lukeminen on siis vaikeaa, varsinkin kun ollaan vielä melko alussa "urallamme". Tosin myös kouluttajakin meni Rontin lankaan ja sanoi sen lukemisen olleen hänellekkin vaikeaa. Eli suurin harmitus tässä oli se, että lukeminen on vaikeaa ja jännittää, miten sitä koskaan oppii. Näin jälkeenpäin ajatellen koiralla varmaan oli vaan huono päivä, koska alku ei todellakaan ollut Ronttimainen. Ehkäpä se ei vaan ollut treenituulella, vaikka alkuun innoissaan olikin. No nyt vaan koiralle ensikerralla helppo motivaatiojälki ja eteenpäin. :) 

Peltojälki

Tänään vietimme synttäreitäni treenauksen merkeissä. Olin toivonut Rontille pidempää jälkeä ja saimme jäljeksi hieman alle kilometrin mittaisen. Jälki kulki aluksi hiekkatietä ja poikkesi siitä pellolle.

Rontti oli taas hyvin innoissaan ja otti hajun jo ennenkuin ehdin sitä antaa. Käskin sen kuitenkin takaisin istumaan ja tarjosin hajua. Koira lähti etenemään määrätietoisesti ja otti vainua oikealle puolelle pellolle, jonne jälki haarautui. Rontti ei kuitenkaan mennyt oikealle, vaan jatkoi suoraan. Treenien vetäjä pyysi palauttamaan koiran jäljen päälle ja menimme takaisin. Rontti otti taas hajua ilmasta, mutta ei halunnut jatkaa jäljen suuntaan. Hetken seisoskeltuamme lähti kuitenkin pellolle ja siellä mentiin vauhdikkaasti ilmavainulla. Kovasta tuulesta johtuen haju ajautui pellon reunaan, jossa hetken pyörimme. Annoin Rontin pyytäessä hajun uudestaan ja vihdoin pääsimme maaliin.

Jälki oli tuulesta johtuen melko vaikea, eikä asiaa auttanut Rontin vahva ilmavainuisuus. Löysimme kuitenkin perille ja olen tyytyväinen. Ainoastaan jäi hieman harmittamaan koiran "palauttaminen" jäljelle, koska ilmavainusta johtuen Rontti oikoo paljon. Täytyisi nyt enemmän treeneissä luottaa koiraan, sekä myös itseensä. Pellolla pyöriskely osoitti hajun kulkeutuneen reunaan, joten varmasti alussa suunta oli oikea, Rontti olisi vain halunnut oikaista. Opettavainen treeni kaiken kaikkiaan ja kyllä tämä tästä, kun vaan emännän koiranlukutaito paranee. 

Metsän antimia

Olen kiinnostunut mahdollisimman luonnonmukaisista elämäntavoista ja se näkyy omien ruokatottumusten sekä elämäntapojen lisäksi myös koiran hoidossa. Rontti syö raakaruokaa ja esimerkiksi punkkien torjunta meillä hoidetaan myrkyttömästi valkosipulin ja yrttipannan avulla. 

Ystäväni ehdotti minulle, että lähtisimme metsään kerämään nokkosia. Tiesin nokkosen sisältävän paljon rautaa, mutta en tiennyt sen yksi parhaista vitamiinien ym. aineiden lähteistä. Nokkonen sisältää mm. 3 kertaa enemmän kalsiumia kuin maito. Lisäksi sillä on monia terveyttä edistäviä vaikutuksia, joista esimerkkinä tulehdusta ehkäisevien aineiden määrän lisääminen elimistössä. Löytämässäni artikkelissa luki myös, että jos ravinnosta ei saa riittävästi tarvitsemiaan ravintoaineita, riittää pelkkä nokkosen syönti tukemaan ruokavaliota. 

Innostuin asiasta ja tarkastin nokkosen sopivuuden koiralle. Hyvin kävi, joten tämä tyttö lähti nokkosjahtiin keräämään talven vitamiinit talteen. Helppoa, edullista ja ennenkaikkea terveellistä.

Helpoin tapa säilöä nokkoset on niiden kuivattaminen. Levitin puhdistetut nokkoset sanomalehden päälle ilmavasti ja annoin niiden kuivua muutoman päivän. Sitten nypin lehdet irti ja jauhoin ne jauheeksi. Sitten vaan purkkiin ja välillä sekä omalle, että koiran "lautaselle".

Nokkosta kerätessä kannattaa ottaa huomioon muutoma seikka. Nokkonen kerää itseensä nitraattia, joten rehevästä maasta, esimerkiksi kompostin tai pellon reunasta nokkosta ei kannata kerätä. Paras aika keräämiselle on kevät, jolloin nokkoset ovat pieniä. Keväällä kerätyistä voi käyttää sekä varret että lehdet. Myös myöhemmin nokkosta voi kerätä, mutta tällöin kannattaa käyttää vain lehdet. Itse jauhan lehdet ja varret, mutta jauhan ne erikseen. Lehtijauhe menee ravinnoksi ja varsijauheesta keitän nokkosteetä, joka sopii mm. kasvien lannoitukseen, hiustenhoitoon ja esim. jalkakylpyihin.Nokkonen on siis oikea supervihannes. Tällä lisää tietoa nokkosesta.

Uusi harrastus kesäksi

Tässä kevään aikana aloin miettimään hyvää liikuntaa koiralle. Polkupyörää olin ajatellut, mutta Rontin yllättävien "lintuhyökkäyksien" vuoksi en uskaltanut aloittaa harrastusta. Poitsulla on välillä tapana tehdä hyökkäyksiä pensaissa olevien lintujen perään. Polkupyörällä sellainen arvaamaton nykäys olisi voinut päättyä sairaalareissuun, kunnes bongasin netistä Kickbiken.

Kuva: JST

 

 

Innostuin asiasta ja kerroin uudestä löydöstä myös isälleni. No, tässä eräänä päivänä hän soitti mulle ja sanoi ostaneensa sellaisen syntymäpäivälahjaksi. Nyt meillä on siis kickbike, joka tosin pitäisi hakea muutoman sadan kilometrin päästä. Ajattelin hakea sen kesäkuussa ja sitten pääsemme aloittamaan kuntoilun koiran kanssa. Saas nähdä mitä siitä tulee, kypärän laitan päähäni ehdottomasti, eikä varmaan kokovartalo suojauskaan olisi pahitteeksi. Nyt vaan äkkiä treenailemaan oikeaa ja vasenta varmaksi, niin ei tule ajaessa ongelmia. Tosin luulen suurimman ongelman aiheutuvan pysähtymisestä, Rontti kun on tunnetusti vauhdikas.

Motivaatiojälki

Rontin parit viimeiset etsintätreenit ovat olleet koiran kannalta haastavia. Molemmissa eteen on tullut uusia asioita, kuten asfaltti ja 3 tuntia vanha jälki. Motivaation ylläpitämiseksi toivoin tämänpäiväisiin treeneihin jotain helppoa, vaikka luulen silti, että Rontti ei helpolla etsintöihin kyllästy. 

Treeneihin saimme ihanan aurinkoisen, mutta kuuman sään. Ronttia kuumuus ei kuitenkaan kiusannut, koska olimme maalissa kaksi kertaa ja sen jälkeen jäljestimme itse. Koiran ei siis tarvinnut odotella autossa kuin yhden jäljen verran. Jälki oli melko helppo, koska se kulki polkua melkein suoraan ja lopussa kaartoi hieman vasemmalle ja yhtyi hiekkatiehen. Vetäjämme kuitenkin kysyi, että haluanko alkuun hieman haastetta. Ennen polkua oli tienylitys, joten oli mahdollista antaa haju jo asfaltilla, ennen suojatietä. 

Pyysin Rontin istumaan suojatien viereen ja annoin hajun. Rontti haisteli sitä tarkasti ja näytti saavan hajun. Kuitenkaan koira ei lähtenyt ylittämään tietä. Luulen, että syynä oli oma ruumiinkieleni, koska autoja meni ohi lujaa, enkä olisi voinut päästää Ronttia tielle. Autojen mentyä Rontti tuli eteeni istumaan, pyytämään hajua uudestaan. Tarjosin hajua ja Rontti lähti määrätietoisesti tien yli oikeaan suuntaan. Työskentely tapahtui varsinkin alussa hitaasti nenä maassa. Alun jälkeen vauhti muuttui ripeäksi, tosin nenä pysyi maassa. Noin muutoma kymmenen metriä ennen maalia vaihtoi ilmavainulle ja hetken edettyään ilmaisi. Palkaksi sai pienen purkillisen kissanruokaa. :)

Olen todella tyytyväinen jälkeen, juurikin alun vuoksi. Koira malttoi odottaa autojen ohittamista ja autojen mentyä pyysi hajua uudelleen istumalla. Tämä on mielestäni erittäin hyvä asia. Olen aina rauhoittanut koiran istumaan ennen hajun antamista. Nyt Rontti itse tarjosi istumista, koska halusi hajun. Tämä toimii itselleni hyvänä merkkinä hajun antamisesta, koska nyt tiedän milloin koira sen oikeasti haluaa. Hajua ei kannata muuten tyrkyttää koiralle, koska se voi paineistaa koiraa. Olen todella tyytyväinen Rontin edistymisestä!

Vapun treenailut

Lauantaina treenailimme etsijäjuttuja melko "vappuisessa" säässä. Välillä satoi kunnolla ja taas välillä saimme nauttia auringosta. Olin toivonut Rontille vanhennettua ja sellaisen saimme. Jälki oli noin kolme tuntia vanha ja kulki metsäpolulla. Pituutta oli varmaan alle kilometri. (Olen tosi huono arvioimaan matkaa) Rontti oli tuttuun tapaansa ihan innoissaan jo automatkalla. 


Annoin koiralle alkuhajun ja lähti etenemään vauhdikkaasti. Rontti käytti ilmavainua, mistä johtuen menimme melkoisessa ryteikössä polun sijaan. Vauhtia oli paljon ja itselleni tuotti hieman vaikeuksia mennä oksien läpi. Koiran vauhdikkuutta kuvaa varmasti parhaiten se, että seuraavana päivänä emännän reisi- ja pakaralihakset huutaa hoosiannaa. Eli millään sunnuntaikävelyllä ei olla. :) Liina jäi muutoman kerran kiinni oksiin ja pääsi myös kerran kädestäni irti. Onneksi koira innostaan huolimatta odotti kun huusin. Siinähän oltaisiin oltu, kun Rontti olisi karannut ja juossut maaliin yksin. Löysimme perille melko helposti ja tästä saimme taas merkinnän jatkokurssia varten.

Keväiset treenit

Tänään pääsimme Rontin kanssa pitkästä aikaa jäljestämään. Sää oli todella lämmin, joten myös maalissa olo oli mukavaa, kun ei tarvinnut palella. Olimme Rontin kanssa Saralle maalissa ja Sara oli meille. 

Jälki oli melko haastava, koska samaa reittiä oli kulkenut myös 4 muuta koiraa. Hajuja oli siis melkoisesti. Rontti oli ihan kiihdyksissä, vaikka en ollut edes ehtinyt antaa hajua. Rauhoitin koiran istumaan ja annoin haistaa. Rontti haistoikin tarkasti ja lähti etenemään. Suunta oli kuitenkin väärä. Jälki jatkui suoraan pitkin hiekkatietä, mutta koira suuntasi oikealle ja sieltä olisi halunnut suunnata metsään. Emme kuitenkaan menneet perässä ja aikansa pyörittyään palasi tielle. Hiekkatie muuttuikin asfaltiksi, jota emme olleet koskaan menneet. Rontti ei silti edes näyttänyt huomaavan eroa. Oman haasteensa toi myös kehä III:n ylitys, mutta siitäkin Rontti selvisi hienosti. Ennen ylikulkua pysähtyi katsomaan minua, mutta jatkoi sitten reippaasti. Asfaltti vaihtui taas hiekkatieksi. 

Yht´äkkiä Rontti valpastui ja loikkasi oikealle metsään. Sain ohjeeksi seurata koiraa, vaikka jälki jatkuikin tietä suoraan eteenpäin. Metsässä Rontti kuitenkin eteni tien suuntaisesti, mutta hortoili ympäriinsä ja söi kaikkea. Itseäni alkoi jo hieman epäilyttää, että jäljestääkö edes enää, mutta nappaili välillä hajua ilmasta. Lopulta hieman ennen maalia palasi takaisin tielle. Siitä mentiikin sitten vauhdilla loppuun asti. Maalissa olleelta Jaanalta kuulimme, että hänen läheltä oli mennyt kaksi metsäkaurista, joten myös ne saattoivat olla syynä Rontin metsään poikkeamiselle.

Olen erittäin tyytyväinen koiraan, vaikka pienen lenkin jouduimmekin tekemään. Meillä on kuitenkin ollut pitempi tauko jäljestyksessä ja jäljellä oli monta haastavaa kohtaa. Lauantaina on toiset treenit ja toivon niiden sujuvan yhtä hienosti.

Vasen, oikea

Tänään alkoi Rontin opettaminen vasemmasta ja oikeasta, tarkemmin sanottuna ohjatun noudon alkeet aloitettiin. Vaikka emme Rontin kanssa ole lähelläkään EVL tasoa (Enkä tiedä pääsemmekö ikinä), niin haluan pitää treenit koiralle mieluisina. Alokkaan liikkeet ovat melko tylsiä, joten koira voi helposti kyllästyä. Siksi opetukseen on hyvä sisällyttää myös ylempien liikkeitä, vaikka sinne pääsystä voikin vain haaveilla. :) Jos jonain päivänä pääsemme sinne asti, niin ompahan hieman vähemmän hommia tehtävänä.

Suuntia siis aloimme harjoitella ja ensimmäisenä vuorossa oli vasen. Opetuksessa käytän kahta (myöhemmin kolmea) samanlaista kuppia, sekä ruudusta tuttua "tötteröä". Laitoin kupit 6 metrin päähän toisistaan ja puoleen väliin ruutumerkin. Sitten menimme yhdessä Rontin kanssa viemään herkkuja vasempaan kuppiin. Sitten houkuttelin koiran merkin taakse ja annoin käskyn vasen, sekä näytin kädellä suuntaa. Toistin tämän neljä kertaa. Lähettämisessä kannattaa ottaa huomioon, että koiran vasen on sinun oikea ja toisin perin. Itse siis käskyä antaessa osoitan oikealle, mutta sanon vasen. Käskyt voi myös opettaa ohjaajan näkökulmasta, mutta itse halusin ottaa ne koirasta päin katsottuna, koska niistä voi olla myöhemmin hyötyä, esim. hiihdossa tms. 

Rontti meni kupille vauhdikkaasti ja liikkeestä taisi tulla sen lemppari ruudun oheella. Rontista kaikki liikkeet, missä saa juosta täysiä kupille syömään, ovat ihan parhaita.

Verijäljen jäljestys

Aiemmassa postauksessani kerroin, että tein tänään Rontille kevään ensimmäisen verijäljen. Jälki vanheni noin kolme tuntia ennen kuin ajoimme sen. Rontti oli todella innoissaan, kun sai valjaat päälle ja otin liinan. Luuli tosin varmaan, että olemme etsintähommiin menossa. Otin mieheni mukaan kuvaajaksi, koska itse kuvaaminen olisi ollut hieman vaikeaa. Pahoittelen kun video on välillä nurinperin, rakas ukkoni ei tajunnut, ettei kameraa voi kesken kuvauksen käännellä. :) Videosta kuitenkin näkee Rontin työskentelyä, vaikka kuvaaminen melko vaikeaa onkin, kun yrittää ton koiran perässä pysyä. Vilahtaapa kuvassa ukkelin pääsiäisjuoma, älkää siitä välittäkö :)

Rontilla meni hetki, ennenkuin tajusi, että mistä on kyse. Osoitin sille makausta ja annoin käskyn. Hetken tuijotteli minua, kunnes lähti etenemään. Luulen, että odotti minulta jotain hajua aluksi. Edettiin melko vauhdilla ja ekassa kulmassa Rontti olisi lahjakkaasta painellut ohi. Pysäytin sen ja odottelin, kunnes lähti jatkamaan oikeaan suuntaan. Ei kulkenut ihan jäljen päällä, vaan muutoman metrin sivummalla. Tuuli varmaankin työnsi hajua ja siksi koira kulki jäljen sivulla. Toinen kulma tuotti taas hieman ongelmia, mutta odotin taas, että koira menee oikeaan suuntaan. Loppu mentiikin melko juosten.

Verijälki

Pääsiäisloman ja metsän sulamisen kunniaksi päätin käydä tekemässä Rontille verijäljen. Olemme ajaneet verijälkeä muutomia kertoja, joten melko alkutaipaleella vielä olemme. Verijälki on hyvää aktivointia koiralle, ja se on helppo tehdä yksin, koska ei tarvitse muita avuksi. (Vrt. etsijäkoiratreenit, jossa jäljen tekoon tarvitaan toinen koira.) Meille tämä on puhtaasti aktivointia, mutta tätä on mahdollista treenata kokeisiin asti. (MEJÄ)

Jäljen tekoon tarvitset verta (mieluiten poron/hirven, mutta paremman puutteessa naudan käy), jälkimerkkejä (mulla pyykkipoikia), pesusienen, narua ja kaadon (esim. hirven sorkka, tässäkin käy paremman puutteessa jokin herkku).

Aloittelevalle koiralle riittää lyhyt suora jälki sammaleisessa metsämaastossa. Jälki aloitetaan tekemällä makaus (noin 30cm x 30 cm neliö, jossa maanpintaa potkitaan/rikotaan). Sieni sidotaan naruun ja siihen kaadetaan makauksen päällä 1-2dl verta. Sieni kannattaa kastella kotona vedellä, niin se ei ime verta sisäänsä. Sitten vaan lähdetään tekemään jälkeä. Jälki on hyvä merkata, vaikka voikin tuntua, että jäljen muistaa. Jäljen loppuun potkitaan uusi makaus ja jätetään sorkka tai herkku koiralle palkkioksi. Jäljen on hyvä antaa vanhentua ainakin tunnin verran, koska tuoreessa jäljessä haju jää leijalemaan, mikä vaikeuttaa koiraa. Jäljestyksessä koiralla on hyvä olla valjaat tai kuristamaton panta, sekä jälkiliina. 

Alkumakaus

Koira viedään alkumakaukselle ja sille osoitetaan verta, samalla annetaan käsky (meillä veri). Koiran annetaan itsenäisesti lähteä jäljelle, eikä sitä tule ohjailla. Koiran on kuitenkin tarvittaessa voitava turvautua ohjaajaan, koska veren haju voi pelottaa sitä. Jos tiedät koirasi araksi, voit aluksi laimentaa verta vedellä. Koiran taitojen kasvaessa jälkeä vaikeutetaan. On kuitenkin tärkeää muistaa, ettei aja jälkeä liian usein, koska se on varmin tapa tappaa koiran motivaatio.