Keinot on monet kun koiraa koulutetaan

Hiljaista on blogirintamalla ollut ja niin on myös koiran koulutuksessakin. Aivan kokonaan en koulutusta ole kuitenkaan hylännyt, vain tokoilut ovat olleet tauolla. Syynä siihen on ollut oma jaksamattomuus sekä enemmän myös koiran. Olen yrittänyt pitää treenit mielenkiintoisina hyvällä palkalla ja leikityksillä, mutta silti koirassa on näkynyt kyllästymistä. Niimpä ne hommat ovat saaneet olla "joululomalla" ja olen keskittynyt noihin arkitottiksiin. Jätä-käsky on mielestäni ollut ihan hyvällä mallilla. Rontti hyppii edelleen, mutta käskyllä lopettaa. 

Joulupukki muisti minua kirjalla Tavoitteena täysi 10 ja joulun pyhinä kahlasin sen suurpiirteittäin läpi. Kirjan innostamana päätin laittaa tokoilut takaisin sorvin ääreen. Nouto tökkii edelleen, tosin nyt koira osaa istahtaa kapula suussa. Haluttomuutta kapulan pitoon edelleen on ja tähän ajattelin käyttää lääkkeeksi superihanaa kissanruokaa. Josko sillä saataisiin taas poika innostumaan. Murheenkryynimme seuraaminen on alkanut edistyä. Kokeilin taas tauon jälkeen namin sylkäisemistä suusta ja se näyttää toimivan. Rontin ahneuden vuoksi kontakti säilyy kivasti ja sylkeminen kuuluu nyt toistaiseksi ohjelmaan. Tosin namin valintaan joudun kiinnittämään huomiota, sillä en kelpuuta suuhuni koiran jauhelihoja ym. Nakkilinjalla mennään tässä asiassa. Toivotaan, että nyt lähtisi jutut rullaamaan.

Tokotaukoa

Blogi on viettänyt hiljaiseloa tokotaukomme vuoksi. Koirassa näkyi pieniä kyllästymisen merkkejä, joten laitoin hommat hetkeksi tauolle. Olemme kuitenkin käyneet kouluttajalla harjoittelemassa keinoja mm. hyppimisongelmaan. Aiheina meillä on ollut luopuminen, josta aikaisemmin kirjoittelinkin. Toisella kerralla aiheena oli omalle petille meno ovikellon soidessa. Tämä juttu on meille supervaikea, koska Rontti rakastaa vierailijoita ylikaiken. Harjoitukset aloitettiin palkkaamalla petin katsomisesta. Seuraavana siihen piti saada tassut ja lopuksi istahtaa. Sitten alettiin soittamaan ovikelloa ja vaatimaan pedille menemistä. Nyt sitten meillä ovikellon soitto raikaa, kun ehdollistamme koiraa äänestä matolle. :) Toistaiseksi pelkkä matolle meneminen riittää, kestoa teen sitten pikkuhiljaa. Tämä on varmasti sellainen juttu, jossa on turha kiirehtiä. Tänään aiheena oli käsikosketus, mutta sen ollessa hallussa keskitymme kosketuskeppiin. Tämänkin Rontti osaa, mutta sen suhtautuminen keppiin on melko väkivaltaista. Saimmekin kouluttajan avulla korjattua asiaa ja koira koskettaa keppiä kuonollaan, välillä tosin vielä hampailla koettelee.
Seuraavalla kerralla katsomme hihnakäytöstä, sekä seuraamista. Toivon, että täältä löytyisi se puuttuva palikka seuraamiseen, niin voisi alkaa pikkuhiljaa möllitokosta haaveilemaan. 

Toko tosiaan on tauolla ollut, mutta kapulaa kokeilin taas. Ongelmanahan on sivulletulo, joka ei vaan kapula suussa onnistu. Wirénin luennolta ideoita saaneena päätin kokeilla käsikosketusta kapulan kanssa. Nyt saan koiran tulemaan luokseni kapulaa pudottamatta ja tästä pikkuhiljaa (toivottavasti) saan sen ohjattua perusasentoon. Toistaiseksi on mennyt kivasti ja koira ei välitä kapulasta niin paljoa, kun keskittyy käteen. 

Keskiviikkona kävin Timo Rannikon koiran lihashuolto-luennolla, josta myöhemmin laitan tänne tekstiä. Oli oikein hyvä luento ja sain paljon hyviä vinkkejä.

Messarissa

Messukeskuksessa järjestettävä Voittaja-näyttely kuuluu ehdottomasti niihin tapahtumiin jota en halua missata. Vaikka Rontilla ei kehään mitään asiaa olekkaan, niin tykkään siellä silti käydä. Tapahtumassa on näyttelyiden lisäksi paljon muuta mukavaa ja mielenkiintoista ohjelmaa ja myös kaikenlaiset messutarjoukset ovat kiva lisä. Siispä tänään aamulla heräsin ajoissa ja suuntasin nokkani kohti Pasilaa. Liitolla oli messuilla standi, johon lupauduin tulemaan muutomaksi tunniksi kertomaan etsijäkoiratoiminnasta. Päivän kohokohta oli kuitenkin eläintenkouluttaja Tommy Wirénin luento. 

Luennolla käsiteltiin kouluttamisen perustaitoja. Vaikka nämä ehkä tuntuvatkin itsetäänselviltä, niin minä ja varmasti moni muukin koki ahaa-elämyksiä. Tommy saa kouluttamisen kuulostamaan niin helpolta, jotta sitä ihan ihmetteli miten painii aina kaikkien ongelmien kanssa. :) Luennolla Tommy kertoi mm. perusjutuista, joita hän kaikille koulutettavilleen alussa opettaa. Näihin kuului mm. luopuminen, jota juuri käytöskoulussa meille suositeltiin. Muita oli mm. koiran huomion saaminen itseensä. Sekin voi kuulostaa ehkä helpolta, mutta ainakin minulle jäi luennosta käteen mukava treeni juuri tätä asiaa varten. Treenissä palkataan koiraa kontaktin ottamisesta, jota olen itsekkin tehnyt. Juju tässä oli kuitenkin se, että koiran katsoessa lähdetään poispäin koirasta ja sen tullessa viereen palkka. Myöhemmin poispäin siirtymisestä tulee vihje ottaa kontakti. Sain myös hyviä vinkkejä käsitargetin käyttöön. Wirén itse käyttää sitä apuna mm. koiran hoitotilanteessa, jos paikalla pysyminen on vaikeaa. Kosketuksen pitää vain tässä tapauksessa olla pitkäkestoinen.

Palkkauksesta tuli myös uutta tietoa. Olen aina tiennyt, että palkan pitää tulla mahdollisimman nopeasti kehun jälkeen, mutta sama pätee myös naksussa. Tietenkään naksunkaan kanssa palkkauksessa ei hidastella, mutta olen saanut sen käsityksen, että se on myös "vapaa, voit lopettaa". Niin se onkin, mutta Tommy kertoi, että kaikki mitä tapahtuu palkan ja naksun välillä vahvistuu myös. Ehkäpä olen vähän hölmö ollut tuossa asiassa, mutta enpä ole koskaan ajatellut niin. Eli aivan kaikki toiminnot kehun jälkeen, ennen palkkaa vahvistuu. :) Aivan mahtava luento mielestäni ja menen ehdottomasti uudestaan, jos mahdollisuus tulee. Tommyn sanoin, "ei tämä koiran kouluttaminen mitään rakettitiedettä ole!" Voi kun vielä itsekkin sen tajuaisi.

Kävin messuilla tietysti myös tekemässä ostoksia. Mukaan tarttui edullinen aktivointipeli, kasa halpoja luita (joista ennen kuvausta oli muutoma mennyt jo parempiin suihin) sekä joulukalenteri.

Siihen se nouto sitten taas jämähtikin

Monet kerrat olen nyt saanut kirjoitella tänne meidän hyvästä etenemisestä noudon suhteen. Olen saanut koulutettua Rontille melko varman pidon. Lisäksi koira osaa nostaa kapulan maasta ja kävellä sen kanssa sekä istua perusasennossa kapula suussa. Osaset ovat siis melko mukavasti hallussa ja nyt ne pitäisi vaan yhdistää. Tästä pääsemmekin uuteen ongelmaamme. Voin heittää koiralle kapulan, se hakee sen, tuo eteeni ja pudottaa sen. Rontti ei vaan jotenkin yhtään tajua, että se voisi tulla perusasentoon kapula suussa. Kerroin ongelmistamme kouluttajallemme, joka ehdotti seuraavaa. Koira sivulle, askel eteenpäin ja uusi "sivu"-käsky. Sanoin sitten, ettei se onnistu. Rontti nakkaa kapulan pois ja tulee sivulle. Tästä sitten sain ohjeen siirtyä vielä enemmän ruohonjuuritasolle. Koira seisomaan, kapula suuhun ja käsky istu. Mutta tämäkään ei suju. ARGHH! :) Olen kokeillut harjoitella sitä ja monen treenikerran tuloksena on kaksi istumista ilman kapulan irrotusta.  Ajattelin nyt laittaa noutohomman hetkeksi jäihin ja keskiviikon vapaatreeneissä nykäisen Hannista hihasta asian suhteen. Meillä siis loppui tämän vuoden ohjatut treenit, mutta keskiviikkoisin on silti mahdollista mennä porukalla harjoittelemaan ilman ohjausta. Toivotaan, että asiat lähtee sujumaan. Toisaalta, olihan tämä odotettavissa. :)

 

Käytöskoulussa

Rontti on hyvin vilkas koira, nollasta sataan sekunnissa kiihtyvä kaveri. Sillä on paha tapa innostua ja kiihtyä herkästi ja se mielellään hyppii ihmisiä päin pusujen toivossa. Tämä "ihmisrakkaus" ei kuitenkaan ole aina niin kivaa, koska kyseessä on kuitenkin 40 kiloinen koira. Koira on meille ensimmäinen ja tiedän, että olemme tehneet paljon virheitä sen pentuajan kasvatuksessa. Olemme kuitenkin sietäneet tätä pusuttelua, mutta nyt kun olen tokosta innostunut niin en toivo koiran kisoissa pomppivan tuomaria päin. Siksi varasinkin ajan kouluttajalle, jotta saisimme ongelman kuntoon. Tänään meillä oli ensimmäinen kerta ja olen ihan tyytyväinen.

Ensimmäinen harjoitus koulutuksessa meillä oli luopuminen. Koiran tulee siis käskystä peruuttaa, istua ja ottaa kontakti. Olen Rontille käyttänyt "jätä"-käskyä, mutta se ei kuitenkaan meillä ole ollut vihje suoranaiseen peruuttamiseen. Harjoitukset menivät kivasti ja nyt saimme kotiläksyksi opetella asiaa. Olemme aikaisemmin käyttäneet hyppimiseen huomioimattomuutta ja vieraiden tullessa koira on mennyt portin taakse, kunnes on rauhallinen. Ongelmana tässä on kuitenkin ollut se, että Rontti hyppii vaikka sitä ei mitenkään huomio. Halusin kouluttajalle myös mieheni takia, koska hän ei niin koirajutuista ole kiinnostunut. Siksi on parempi, että kouluttaja kertoo miten hänen tulee koiran kanssa toimia, jostain syystä kun ei tykkää että minä opastan. :) Tokojutut meillä jää nyt hieman vähemmälle ja ajattelinkin lähinnä noutoon keskittyä, jotta koulutus menee mahdollisimman tehokkaasti.

Pakkaspäivän ulkoilut

Muutoma viikko sitten pääsimme nauttimaan Rontin kanssa aurinkoisesta ja kirpeästä pakkaspäivästä. Lähdimme heti aamusta lenkkeilemään ja otin kameran mukaan. Tässäpä hieman kuvasatoa koiran peltoilottelusta.

Kepit on parhautta

Sorsia katselemassa

 

Kapulanpidon naksuttelua

Tänään otin videolle meidän kapulatreeniä. Videolla koputtelen kapulan päihin ja kerran koira pudottaa kapulan ennen naksautusta. Koska en palkkaa Ronttia, niin seuraavalla kerralla se hoksaa olla pudottamatta. Olen edennyt harjoituksissamme kapulan vetämiseen sivulle. Seuraava askel on kapulan vetäminen itseeni päin. Toistaiseksi koira on edessäni, mutta näiden sujuessa siirryn samoihin juttuihin perusasennossa. Perusasennossa joudumme varmaankin palaamaan hieman taaksepäin harjoituksissa. Kun nämä sujuu, niin otan mukaan "irti"-käskyn. Luulen, että käskyn tullessa kuvioihin koira alkaa ennakoimaan irrotusta, mutta ne hoidan palkkaamattomuudella ja ahkeralla harjoittelulla. :)

Kulmaharjoituksia

Perjantaina kävimme Rontin kanssa jäljestämässä. Toiveissa oli kulmikas jälki, jolla on myös jonkinverran pituutta. Koiran suuren innokkuuden vuoksi toivoin myös, että heti jäljen alkuun ei tulisi kulmaa ja Rontti saisi päästellä pahimmat hörynsä ulos suoralla pätkällä. Jälki kulki pitkin kiemurtelevaa hiekkatietä. Vauhti oli taas alussa melkoinen, mutta hetken edettyämme koira alkoi rauhoittua. Hetken edettyämme tuli risteys vasemmalle ja Rontilla olisi ollut mahdollisuus oikaista siitä ilmavainuisesti. Emme kuitenkaan kääntyneet sinne vaan poika päätti kulkea suoraan jäljen päällä. Jatkoimme tietä suoraan ja kohta oli taas edessä risteys vasemmalle. Risteykseen tultaessa koira katseli tiiviisti vasemman suuntaan, mutta jatkoi eteenpäin. Tässä vaiheessa kysyin kouluttajalta, että oliko jälki mennyt vasemmalle ja olihan se! Mahtava fiilis, että olin onnistunut lukemaan koiraa oikein. Jatkoimme kuitenkin suoraan, koska koira kuitenkin haki kokoajan vasemmalle ja käytti ilmavainua. Edessä tuli mäki ja emme edelleenkään palauttaneet Ronttia, ehkäpä pääsemme maaliin myös toista reittiä. Tie kuitenkin päättyi pihaan, joten jatkaminen ei onnistunut. Tien päässä pyörimme hetken ja koira teki kovasti töitä. Se haki edelleen vasemmalle ja kävi metsän reunassa katselemassa. Pimeydestä johtuen ei kuitenkaan halunnut oikaista, päivällä olisimme varmasti menneet ryteikön läpi. Palauttelimme koiran takaisin risteykseen, josta jälki kulki. Lähdimme etenemään oikeaan suuntaan, mutta matka hidastui koska tiellä tuli paljon autoja vastaan. Aina auton tullessa jouduin kutsumaan koiran luokseni ja pitämään sitä kiinni. Auton mentyä pääsimme jatkamaan ja koira ei häiriintynyt keskeytyksestä ollenkaan. Toisaalta oli hyvä, että autoja tuli, koska näin sain harjoiteltua koiran hallintaa jäljellä. Rontti on totellut kivasti "tänne"-käskyä ja ehdollistunut hyvin jatkamiskäskyyn. Maali näkyi ja se oli kääntynyt oikealle loivaan ylämäkeen. Kovan tuulen johdosta Rontti jatkoi kuitenkin suoraan minne haju kulkeutui. Tässä odottelimme tovin ja sitten näytti "lamppu syttyvän". Koira ryhdistäytyi ja sitten menimmekin kohti maalia. Rontti ei kuitenkaan meinannut aluksi pysähtyä ja ajattelin sen menevän ihan kiinni maaliin ilman ilmaisua. Annoin sen kuitenkin jatkaa ja tulihan sieltä myös hyvä ilmaisu melko lähellä maalia. 

Mahtava jälki ja hienosti koira työskenteli. Olen saanut itse taas luottamuksen takaisin ja tiedän koiran osaavan homman. Jatkossa vaan kouluttajille pyyntö, että ei heti koiraa palautella sen mennessä ohi, vaan annetaan sen itse tajuta. Sain jäljeltä myös luottamusta koiran lukemiseen, joka meni tällä kertaa ihan nappiin. Seuraavia treenejä vaan odottelemaan ja enää on jatkikseenkaan jäljellä hieman yli kuukausi.

Nouto se vaan edelleen kulkee

Kapulaharjoitukset etenevät meillä huimaa vauhtia. Eilen kirjoittelin, että pystyn ottamaan askeleita taakse koiran pitäessä kapulaa suussaan. Tänään onnistuin jo koputtelemaan kapulaa ja ote pysyi. Kyse on kuitenkin vain parista "kopautuksesta" ennen naksausta. On se vaan niin mahtava peli tuo naksutin! Tietenkin liikkeiden kanssa ei pidä hätiköidä, mutta naksun kanssa eteneminen voi olla melko nopeaakin. Aikaisemmin minulla onkin ollut ongelmana, etten ole nostanut kriteeriä tarpeeksi nopeasti. Nyt olen rohkeasti vaikeuttanut harjoituksia, kun onnistumisia on tullut. Koirakin on viimein tajunnut naksun idean paremmin. Esimerkiksi jos en naksauta, seuraavalla yrityksellä osaa itsekin korjata toimintaa. Voi kun vielä saisin tuohon seuraamisen opetukseen saman draivin päälle.

Ennen koputtelua tosiaan olen tehnyt paljon töitä pitämisen suhteen. Tässäpä pähkinänkuoressa meidän treenitapa. Aluksi koira istui edessäni ja piti kapulaa hetken. Kun se sujui pidensin pitoaikaa. Tästä seuraava oli jalan liikuttaminen hieman taakse josta siirryin kunnon peruutukseen. Koiran sietäessä taakse liikkumistani aloin vaatia kapulan pitoa myös palatessani koiran luo. Sen jälkeen aloin koskettaa koiraa nopeasti rinnasta (heti ylhäältä koskettaminen ainakin meillä aiheutti pudottamisen). Aluksi kosketus oli hyvin lyhyt ja aikaa pidensin hitaasti. Sitten siirsin käden koiran pään päälle ja lopulta kuonolle. Kun Rontti sieti sitä, että silitän sitä kuonon päältä niin aloin hipaista kapulaa päästä ja lopulta koputtamaan sitä nopeasti. Nyt olemme tällä tasolla ja huomenna harjoitukset taas jatkuvat.

Nouto edistyy

Aikaisemmin kirjoittelin noudon edistymisestä. Tänään menimme taas eteenpäin isoin harppauksin. Aluksi otin pitämistä ja kun se sujui kivasti, niin kokeilin ottaa askeleen taaksepäin. Muutoman palkkaamattoman tiputuksen jälkeen kapula pysyikin suussa ja saatoin siirtyä koirasta melko kauas. Olen ihan innoissani, koska tämä on ollut meille hankala liike ja nyt se on vihdoin alkanut onnistua. Olen käyttänyt noudon opetuksessa naksua ja se osoittautuikin melko vaikeaksi. Naksauksen on tultava niin oikeaan aikaan, jottei vahingossa vahvista irtipäästöä. Nyt olen onnistunut asiassa ja ajoitukseni naksuttelijana on parantunut huomattavasti. 

Seuraavaksi askeleeksi tässä kapulan pitämisessä olen ajatellut koiran ympärillä liikkumista, kun se pitää kapulaa. Tämän jälkeen alan totuttaa Ronttia siihen, että voin silitellä sitä ja kapula pysyy suussa. Silittelyn sujuessa hyvin alan koskemaan kapulaan ja koiran pitäisi pitää ote, vaikka kosken ja myöhemmin myös heiluttelen kapulaa. Lopuksi opetan irtipäästön. Samat jutut sitten siirretään sivulla istumiseen ja sen jälkeen olisikin aika koota liikkeen osaset yhteen. Luulen, että tuo kapulaan koskeminen tuottaa minulle taas päänvaivaa, mutta haluan otteesta varman, koska saatan joskus vahingossa hipaista kapulaa ja se ei saa toimia merkkinä irtipäästölle. No hiljaa hyvä tulee. :)