Kapulaharjoitukset etenevät meillä huimaa vauhtia. Eilen kirjoittelin, että pystyn ottamaan askeleita taakse koiran pitäessä kapulaa suussaan. Tänään onnistuin jo koputtelemaan kapulaa ja ote pysyi. Kyse on kuitenkin vain parista "kopautuksesta" ennen naksausta. On se vaan niin mahtava peli tuo naksutin! Tietenkin liikkeiden kanssa ei pidä hätiköidä, mutta naksun kanssa eteneminen voi olla melko nopeaakin. Aikaisemmin minulla onkin ollut ongelmana, etten ole nostanut kriteeriä tarpeeksi nopeasti. Nyt olen rohkeasti vaikeuttanut harjoituksia, kun onnistumisia on tullut. Koirakin on viimein tajunnut naksun idean paremmin. Esimerkiksi jos en naksauta, seuraavalla yrityksellä osaa itsekin korjata toimintaa. Voi kun vielä saisin tuohon seuraamisen opetukseen saman draivin päälle.
Ennen koputtelua tosiaan olen tehnyt paljon töitä pitämisen suhteen. Tässäpä pähkinänkuoressa meidän treenitapa. Aluksi koira istui edessäni ja piti kapulaa hetken. Kun se sujui pidensin pitoaikaa. Tästä seuraava oli jalan liikuttaminen hieman taakse josta siirryin kunnon peruutukseen. Koiran sietäessä taakse liikkumistani aloin vaatia kapulan pitoa myös palatessani koiran luo. Sen jälkeen aloin koskettaa koiraa nopeasti rinnasta (heti ylhäältä koskettaminen ainakin meillä aiheutti pudottamisen). Aluksi kosketus oli hyvin lyhyt ja aikaa pidensin hitaasti. Sitten siirsin käden koiran pään päälle ja lopulta kuonolle. Kun Rontti sieti sitä, että silitän sitä kuonon päältä niin aloin hipaista kapulaa päästä ja lopulta koputtamaan sitä nopeasti. Nyt olemme tällä tasolla ja huomenna harjoitukset taas jatkuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti