Rontti on hyvin vilkas koira, nollasta sataan sekunnissa kiihtyvä kaveri. Sillä on paha tapa innostua ja kiihtyä herkästi ja se mielellään hyppii ihmisiä päin pusujen toivossa. Tämä "ihmisrakkaus" ei kuitenkaan ole aina niin kivaa, koska kyseessä on kuitenkin 40 kiloinen koira. Koira on meille ensimmäinen ja tiedän, että olemme tehneet paljon virheitä sen pentuajan kasvatuksessa. Olemme kuitenkin sietäneet tätä pusuttelua, mutta nyt kun olen tokosta innostunut niin en toivo koiran kisoissa pomppivan tuomaria päin. Siksi varasinkin ajan kouluttajalle, jotta saisimme ongelman kuntoon. Tänään meillä oli ensimmäinen kerta ja olen ihan tyytyväinen.
Ensimmäinen harjoitus koulutuksessa meillä oli luopuminen. Koiran tulee siis käskystä peruuttaa, istua ja ottaa kontakti. Olen Rontille käyttänyt "jätä"-käskyä, mutta se ei kuitenkaan meillä ole ollut vihje suoranaiseen peruuttamiseen. Harjoitukset menivät kivasti ja nyt saimme kotiläksyksi opetella asiaa. Olemme aikaisemmin käyttäneet hyppimiseen huomioimattomuutta ja vieraiden tullessa koira on mennyt portin taakse, kunnes on rauhallinen. Ongelmana tässä on kuitenkin ollut se, että Rontti hyppii vaikka sitä ei mitenkään huomio. Halusin kouluttajalle myös mieheni takia, koska hän ei niin koirajutuista ole kiinnostunut. Siksi on parempi, että kouluttaja kertoo miten hänen tulee koiran kanssa toimia, jostain syystä kun ei tykkää että minä opastan. :) Tokojutut meillä jää nyt hieman vähemmälle ja ajattelinkin lähinnä noutoon keskittyä, jotta koulutus menee mahdollisimman tehokkaasti.
3 kommenttia:
Kuulostaa niin tutulta noi "ekan koiran kasvatuksen pentuajan virheet", joita kiroilee myöhemmin, meillä ku on nimittäin aivan sama homma. :p Ny tekis monet asiat aivan toisin tällä nykyisellä tietämyksellä etenkin erilaisten sosiaalistamishommien ja hihnakäytöksen suhteen. Onneksi on tosiaan noita kouluttajia, jotka auttavat pentuajan jälkeenkin eli koskaan ei oo liian myöhäistä korjata niitä virheitä. :)
Kyllä sitä on monet kerrat tullut kirottua, että miksi ei silloin kun toi iso möhkäle oli vielä pikkuinen karvapallo. Kyllä me sitä koulutettiin, istumisia ym. mutta ei tajuttu, että temput ne oppii myöhemminkin kun vaan sitä normaalia arkea pikkuiselle opastaa. :) Noh, nyt vaan töitä, koira on kivasti jo jätä-käskyyn ehdollistunut. Vielä olisi hihnakäytös ja omalla petillä makaaminen vieraiden tullessa. Ja muutomalle kerralle jotain kouluttajan suosittelemaa. Missäs päin te nyt vaikutittekaan? Voin nimittäin suositella samaa kouluttajaa, jos täällä PK-seudulla olette. :) Hinta ei nimittäin päätähuimaa.
Niinpä. Sitä vaan oli siinä alkuvaiheessa yllättävän vaikea hahmottaa missä vaiheessa minkäkin asian koulutus oli viimeistään aloitettava. Jotkut koulutushommat siinä myöhästyivät (ja hankaloituivat), ku uskoi ehkä vähän liian sokeasti montakin harrastuskoiraa kouluttaneiden lausahduksia siitä kuinka "se oppii kyllä aikanaan" eikä osannut pitää päätään, että "ei ku mä haluan, että se oppii jo NYT eikä joskus, eli ohjeita pöytään, kiitosh!". :p Nooh, seuraavan koiran kanssa ei taatusti tuu tehtyä samoja virheitä, se on varma se.
Harmi, ku asutaan tosiaan Oulussa eli kaukana sieltä. Lahestahan oon kotoisin eli siellä tulee käytyä useamman kerran vuodessa, vaan eipä taida niillä reissuilla olla tarpeeksi aikaa kouluttajia treffailla, kyseisen kaupungin ulkopuolella ainakaan. Harmi, sillä kiinnostus heräs kyllä, vaan onhan noita kouluttajia aivan varmasti täälläkin. :p Onko muuten mimmosessa hintaluokassa noi tommoset palvelut yleensä?
Lähetä kommentti