Perjantaina kävimme Rontin kanssa jäljestämässä. Toiveissa oli kulmikas jälki, jolla on myös jonkinverran pituutta. Koiran suuren innokkuuden vuoksi toivoin myös, että heti jäljen alkuun ei tulisi kulmaa ja Rontti saisi päästellä pahimmat hörynsä ulos suoralla pätkällä. Jälki kulki pitkin kiemurtelevaa hiekkatietä. Vauhti oli taas alussa melkoinen, mutta hetken edettyämme koira alkoi rauhoittua. Hetken edettyämme tuli risteys vasemmalle ja Rontilla olisi ollut mahdollisuus oikaista siitä ilmavainuisesti. Emme kuitenkaan kääntyneet sinne vaan poika päätti kulkea suoraan jäljen päällä. Jatkoimme tietä suoraan ja kohta oli taas edessä risteys vasemmalle. Risteykseen tultaessa koira katseli tiiviisti vasemman suuntaan, mutta jatkoi eteenpäin. Tässä vaiheessa kysyin kouluttajalta, että oliko jälki mennyt vasemmalle ja olihan se! Mahtava fiilis, että olin onnistunut lukemaan koiraa oikein. Jatkoimme kuitenkin suoraan, koska koira kuitenkin haki kokoajan vasemmalle ja käytti ilmavainua. Edessä tuli mäki ja emme edelleenkään palauttaneet Ronttia, ehkäpä pääsemme maaliin myös toista reittiä. Tie kuitenkin päättyi pihaan, joten jatkaminen ei onnistunut. Tien päässä pyörimme hetken ja koira teki kovasti töitä. Se haki edelleen vasemmalle ja kävi metsän reunassa katselemassa. Pimeydestä johtuen ei kuitenkaan halunnut oikaista, päivällä olisimme varmasti menneet ryteikön läpi. Palauttelimme koiran takaisin risteykseen, josta jälki kulki. Lähdimme etenemään oikeaan suuntaan, mutta matka hidastui koska tiellä tuli paljon autoja vastaan. Aina auton tullessa jouduin kutsumaan koiran luokseni ja pitämään sitä kiinni. Auton mentyä pääsimme jatkamaan ja koira ei häiriintynyt keskeytyksestä ollenkaan. Toisaalta oli hyvä, että autoja tuli, koska näin sain harjoiteltua koiran hallintaa jäljellä. Rontti on totellut kivasti "tänne"-käskyä ja ehdollistunut hyvin jatkamiskäskyyn. Maali näkyi ja se oli kääntynyt oikealle loivaan ylämäkeen. Kovan tuulen johdosta Rontti jatkoi kuitenkin suoraan minne haju kulkeutui. Tässä odottelimme tovin ja sitten näytti "lamppu syttyvän". Koira ryhdistäytyi ja sitten menimmekin kohti maalia. Rontti ei kuitenkaan meinannut aluksi pysähtyä ja ajattelin sen menevän ihan kiinni maaliin ilman ilmaisua. Annoin sen kuitenkin jatkaa ja tulihan sieltä myös hyvä ilmaisu melko lähellä maalia.
Mahtava jälki ja hienosti koira työskenteli. Olen saanut itse taas luottamuksen takaisin ja tiedän koiran osaavan homman. Jatkossa vaan kouluttajille pyyntö, että ei heti koiraa palautella sen mennessä ohi, vaan annetaan sen itse tajuta. Sain jäljeltä myös luottamusta koiran lukemiseen, joka meni tällä kertaa ihan nappiin. Seuraavia treenejä vaan odottelemaan ja enää on jatkikseenkaan jäljellä hieman yli kuukausi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti