Tänään kävimme Rontin kanssa pitkästä aikaa treenailemassa. Viimeksi ollaan Rontin kanssa jäljestetty marraskuussa. Se ei kuitenkaan poikaa näyttänyt haittaavan.
Matka Järvenpäähän sujui rauhallisissa merkeissä, ilman tavanomaista huuto ja ulinakonserttia. Perillä ulvonta kyllä alkoi, kun koira tajusi mihin tultiin. Myös kaikki opit hyvästä hihnakäytöksestä näyttivät unohtuneen. Virtaa siis riitti ja kauhea hökellys oli päällä.
Päätettiin siis, että me jäljestetään Rontin kanssa ensin, niin se jaksaa sitten maalissa olla paremmin. Jälki oli melko helppo ja siinä oli kulmia.
Alkuhajuna meillä oli maalikoiran peitto. Rontti nuuhkaisi hajua nopeasti ja lähti tapansa mukaan vauhdilla liikkeelle. Alun häsläyksen jälkeen vauhti hidastui. Rontti kulki koko jäljen kuono maassa ja suoritti kulmat oikeaoppisesti ilman oikomista. Välillä kulmassa hieman harhaili, mutta korjasi ne hienosti itse. Maali oli viimeisen kulman jälkeen ja Rontti meni sinne vauhdikkaasti. Taisi tosin hieman hämmästyä, kun maalikoira olikin heti kulman jälkeen.
Jälki siis sujui oikein hyvin ja kulmat menivät todella hyvin. Normaalisti Rontti menee paljon ilmavainulla ja oikoo kaikki kulmat. Tänään nenä kuitenkin pysyi maassa ja olen todella tyytyväinen suoritukseen. Yksi vaikuttava tekijä saattoi olla lumi. Me kun ei olla aikaisemmin lumella jäljestetty, joten ehkä koirakin halusi ottaa varman päälle.
Seuraavat treenit meillä on ensi perjantaina, ja pääsemme kokeilemaan taajamaa ensikertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti