Sunnuntaina uhmasimme lumimyrskyä ja lähdimme kohti agilityhallia. Treenasimme hieman pidempää rataa, jossa oli kaareva putki ja hyppyjä. Rontti on hieman ottanut takapakkia tuon putken suhteen, joten otin ennen "rataa" putkeen lähetystä naksun avulla. Naksautin aina, kun koira oli putkessa ja meni jo paremmin. Putken kaarevuus ilmeisesti hieman jännittää, mutta uskon sen korjautuvan, kun vaan harjoittelee. Toinen treenattava asia on irtoaminen. Rontti odottaa, että "mennään yhtämatkaa". Se ei tietenkään ole aina mahdollista ja koira tietysti menee lujempaa kun minä. Tähänkin täytyy ottaa treeniä, jossa lähetän koiran esteelle kauempaa. Koira kyllä osaa tosi kivasti, mutta emännällä on edelleen jalat solmussa.
Vaikka Rontti putkea arastelikin, niin pussi ei tuottanut mitään ongelmia. Tutustuimme siihen kouluttajan avulla. Aluksi pussia pidettiin auki, mutta päästiin melko nopeasti umpinaiseen. Pussiin Rontti hakeutuu mielellään, en tiedä mikä siinä putkessa sitten jännittää?
A-este on alkanut sujumaan hyvin ja alastulossa riittää käsi merkiksi hidastamisesta. Kontaktilla Rontti tosin tuppaa istumaan, mutta uskon sen harratuksen edetessä loppuvan. Keinua katsottiin toista kertaa ja apuna oli kouluttaja. Keinu Ronttia jännittää, mutta uskon sen tottuvan siihen nopeasti. A:llakin ekalla kerralla tutisi, mutta nyt kolmannella kerralla suorittaa sen innokkaasti ja ilman tärinöitä.
Sunnuntaina agility jatkuu jatkokurssin merkeissä. Kurssi kestää kuusi viikkoa ja sitten pitääkin miettiä jatkoa. Halu harrastaa olisi kova, mutta ryhmä uupuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti