Pakkaspäivän ulkoilut

Muutoma viikko sitten pääsimme nauttimaan Rontin kanssa aurinkoisesta ja kirpeästä pakkaspäivästä. Lähdimme heti aamusta lenkkeilemään ja otin kameran mukaan. Tässäpä hieman kuvasatoa koiran peltoilottelusta.

Kepit on parhautta

Sorsia katselemassa

 

Kapulanpidon naksuttelua

Tänään otin videolle meidän kapulatreeniä. Videolla koputtelen kapulan päihin ja kerran koira pudottaa kapulan ennen naksautusta. Koska en palkkaa Ronttia, niin seuraavalla kerralla se hoksaa olla pudottamatta. Olen edennyt harjoituksissamme kapulan vetämiseen sivulle. Seuraava askel on kapulan vetäminen itseeni päin. Toistaiseksi koira on edessäni, mutta näiden sujuessa siirryn samoihin juttuihin perusasennossa. Perusasennossa joudumme varmaankin palaamaan hieman taaksepäin harjoituksissa. Kun nämä sujuu, niin otan mukaan "irti"-käskyn. Luulen, että käskyn tullessa kuvioihin koira alkaa ennakoimaan irrotusta, mutta ne hoidan palkkaamattomuudella ja ahkeralla harjoittelulla. :)

Kulmaharjoituksia

Perjantaina kävimme Rontin kanssa jäljestämässä. Toiveissa oli kulmikas jälki, jolla on myös jonkinverran pituutta. Koiran suuren innokkuuden vuoksi toivoin myös, että heti jäljen alkuun ei tulisi kulmaa ja Rontti saisi päästellä pahimmat hörynsä ulos suoralla pätkällä. Jälki kulki pitkin kiemurtelevaa hiekkatietä. Vauhti oli taas alussa melkoinen, mutta hetken edettyämme koira alkoi rauhoittua. Hetken edettyämme tuli risteys vasemmalle ja Rontilla olisi ollut mahdollisuus oikaista siitä ilmavainuisesti. Emme kuitenkaan kääntyneet sinne vaan poika päätti kulkea suoraan jäljen päällä. Jatkoimme tietä suoraan ja kohta oli taas edessä risteys vasemmalle. Risteykseen tultaessa koira katseli tiiviisti vasemman suuntaan, mutta jatkoi eteenpäin. Tässä vaiheessa kysyin kouluttajalta, että oliko jälki mennyt vasemmalle ja olihan se! Mahtava fiilis, että olin onnistunut lukemaan koiraa oikein. Jatkoimme kuitenkin suoraan, koska koira kuitenkin haki kokoajan vasemmalle ja käytti ilmavainua. Edessä tuli mäki ja emme edelleenkään palauttaneet Ronttia, ehkäpä pääsemme maaliin myös toista reittiä. Tie kuitenkin päättyi pihaan, joten jatkaminen ei onnistunut. Tien päässä pyörimme hetken ja koira teki kovasti töitä. Se haki edelleen vasemmalle ja kävi metsän reunassa katselemassa. Pimeydestä johtuen ei kuitenkaan halunnut oikaista, päivällä olisimme varmasti menneet ryteikön läpi. Palauttelimme koiran takaisin risteykseen, josta jälki kulki. Lähdimme etenemään oikeaan suuntaan, mutta matka hidastui koska tiellä tuli paljon autoja vastaan. Aina auton tullessa jouduin kutsumaan koiran luokseni ja pitämään sitä kiinni. Auton mentyä pääsimme jatkamaan ja koira ei häiriintynyt keskeytyksestä ollenkaan. Toisaalta oli hyvä, että autoja tuli, koska näin sain harjoiteltua koiran hallintaa jäljellä. Rontti on totellut kivasti "tänne"-käskyä ja ehdollistunut hyvin jatkamiskäskyyn. Maali näkyi ja se oli kääntynyt oikealle loivaan ylämäkeen. Kovan tuulen johdosta Rontti jatkoi kuitenkin suoraan minne haju kulkeutui. Tässä odottelimme tovin ja sitten näytti "lamppu syttyvän". Koira ryhdistäytyi ja sitten menimmekin kohti maalia. Rontti ei kuitenkaan meinannut aluksi pysähtyä ja ajattelin sen menevän ihan kiinni maaliin ilman ilmaisua. Annoin sen kuitenkin jatkaa ja tulihan sieltä myös hyvä ilmaisu melko lähellä maalia. 

Mahtava jälki ja hienosti koira työskenteli. Olen saanut itse taas luottamuksen takaisin ja tiedän koiran osaavan homman. Jatkossa vaan kouluttajille pyyntö, että ei heti koiraa palautella sen mennessä ohi, vaan annetaan sen itse tajuta. Sain jäljeltä myös luottamusta koiran lukemiseen, joka meni tällä kertaa ihan nappiin. Seuraavia treenejä vaan odottelemaan ja enää on jatkikseenkaan jäljellä hieman yli kuukausi.

Nouto se vaan edelleen kulkee

Kapulaharjoitukset etenevät meillä huimaa vauhtia. Eilen kirjoittelin, että pystyn ottamaan askeleita taakse koiran pitäessä kapulaa suussaan. Tänään onnistuin jo koputtelemaan kapulaa ja ote pysyi. Kyse on kuitenkin vain parista "kopautuksesta" ennen naksausta. On se vaan niin mahtava peli tuo naksutin! Tietenkin liikkeiden kanssa ei pidä hätiköidä, mutta naksun kanssa eteneminen voi olla melko nopeaakin. Aikaisemmin minulla onkin ollut ongelmana, etten ole nostanut kriteeriä tarpeeksi nopeasti. Nyt olen rohkeasti vaikeuttanut harjoituksia, kun onnistumisia on tullut. Koirakin on viimein tajunnut naksun idean paremmin. Esimerkiksi jos en naksauta, seuraavalla yrityksellä osaa itsekin korjata toimintaa. Voi kun vielä saisin tuohon seuraamisen opetukseen saman draivin päälle.

Ennen koputtelua tosiaan olen tehnyt paljon töitä pitämisen suhteen. Tässäpä pähkinänkuoressa meidän treenitapa. Aluksi koira istui edessäni ja piti kapulaa hetken. Kun se sujui pidensin pitoaikaa. Tästä seuraava oli jalan liikuttaminen hieman taakse josta siirryin kunnon peruutukseen. Koiran sietäessä taakse liikkumistani aloin vaatia kapulan pitoa myös palatessani koiran luo. Sen jälkeen aloin koskettaa koiraa nopeasti rinnasta (heti ylhäältä koskettaminen ainakin meillä aiheutti pudottamisen). Aluksi kosketus oli hyvin lyhyt ja aikaa pidensin hitaasti. Sitten siirsin käden koiran pään päälle ja lopulta kuonolle. Kun Rontti sieti sitä, että silitän sitä kuonon päältä niin aloin hipaista kapulaa päästä ja lopulta koputtamaan sitä nopeasti. Nyt olemme tällä tasolla ja huomenna harjoitukset taas jatkuvat.

Nouto edistyy

Aikaisemmin kirjoittelin noudon edistymisestä. Tänään menimme taas eteenpäin isoin harppauksin. Aluksi otin pitämistä ja kun se sujui kivasti, niin kokeilin ottaa askeleen taaksepäin. Muutoman palkkaamattoman tiputuksen jälkeen kapula pysyikin suussa ja saatoin siirtyä koirasta melko kauas. Olen ihan innoissani, koska tämä on ollut meille hankala liike ja nyt se on vihdoin alkanut onnistua. Olen käyttänyt noudon opetuksessa naksua ja se osoittautuikin melko vaikeaksi. Naksauksen on tultava niin oikeaan aikaan, jottei vahingossa vahvista irtipäästöä. Nyt olen onnistunut asiassa ja ajoitukseni naksuttelijana on parantunut huomattavasti. 

Seuraavaksi askeleeksi tässä kapulan pitämisessä olen ajatellut koiran ympärillä liikkumista, kun se pitää kapulaa. Tämän jälkeen alan totuttaa Ronttia siihen, että voin silitellä sitä ja kapula pysyy suussa. Silittelyn sujuessa hyvin alan koskemaan kapulaan ja koiran pitäisi pitää ote, vaikka kosken ja myöhemmin myös heiluttelen kapulaa. Lopuksi opetan irtipäästön. Samat jutut sitten siirretään sivulla istumiseen ja sen jälkeen olisikin aika koota liikkeen osaset yhteen. Luulen, että tuo kapulaan koskeminen tuottaa minulle taas päänvaivaa, mutta haluan otteesta varman, koska saatan joskus vahingossa hipaista kapulaa ja se ei saa toimia merkkinä irtipäästölle. No hiljaa hyvä tulee. :)

Oivalluksia jäljellä

Tämä viikko on täyttynyt erilaisista oivalluksista koiraharrastuksen parissa. Tokossa nouto edistyi ja eiliset etsijätreenit menivät kulmatreenauksen kannalta oikein nappiin. Toivoin Rontille siis kulmikasta jälkeä ja sellaisen saimme. Pohja vaihteli asvaltista hiekkaan. Rontti lähti hajun saatuaan innokkaana matkaan ja vuorossa oli kulma vasemmalle. Risteykseen tultaessa vilkuili vasemmalle, mutta lähti kuitenkin oikealle. Itse en jäljen suunnasta tiennyt ja kuljin Rontin perässä. Etenimme parikymmentä metriä ja koira alkoi mutustelemaan heinää. Hetken pyörittyään palasi kuitenkin risteykseen ja eteni oikeaan suuntaan. Seuraava kulma meni oikein mallikkaasti. Seuraava kulma poikkesi tieltä vasemmalle ja käännyimme "yhden polun liian aikaisin". Annoimme kuitenkin mennä, koska sieltä kautta pääsi myös. Kulman jälkeen koira aloitti hyppimään meitä päin, joka mielestäni kertoi sen olevan hieman epävarma. Aikamme siinä paikallaan pyörittiin, kunnes nappasi hajun ja pääsimme etenemään. Ilmaisu oli mielestäni melko huono, olisi mennyt ihan maalin iholle, mutta pysäytin. Luulen, että pimeydellä oli osuuta asiaan. Maali oli siis ihan pilkkopimeässä, lukuun ottamatta maalin taskulamppua. 


Olen jälkeen oikein tyytyväinen ja sain siitä paljon uusia ajatuksia ja ideoita. Rontti selvästi osaa hommansa, mutta liika innokkuus kostautuu jäljellä. Nyt panostamme edelleen kulmatreeniin ja koiralle pitää pyytää hieman pidempiä jälkiä, jotta ehtii hieman rauhoittua. Kulmaa ei myöskään kannata tehdä heti jäljen alkuun, jolloin ohijuoksun riski on suurimmillaan. Pitää myös toivoa kouluttajilta, etteivät he heti kulman ohitettuamme pyydä palauttamaan jäljelle, vaan annetaan koiran itse palata, vaikka se tarkoittaisi hieman pidempää lenkkiä. Näiden treenien perusteella tunnen oppineeni hieman mitä koira tekee, kun ei ole jäljellä. Heinänsyönti on ollut mukana huonosti menneissä kulmissa joka kerta, joten se on hyvä merkki. Tosin tässä päästään taas tämän lajin haastavuuteen, koska kohta tulee talvi ja heinää ei ole. Sitten täytyy taas oppia huomaamaan uusia asioita koiran käytöksestä. Toivotaan, että nämä asiat auttavat meitä kulmaongelmissa. Toisaalta yleensä juuri kun luulet oppineesi jotain koiran lukemisesta tulee uusia juttuja. 
Nimimerkillä takapakkia odotellessa :)

Meillä osataan noutaa, ainakin melkein...

Kuten otsikosta voi päätellä, olemme hieman edistyneet noudossa. Hieman kyllä liiottelin "osaamisessa", mutta tänään palaset loksahtivat kohdalleen sekä koiran että ohjaajan päässä. Noutoahan olemme tahkonneet ikuisuuden, mutta edistymistä ei kuitenkaan ole tapahtunut. Tämän päiväisissä treeneissä katsoimme noutoa pitkästä aikaa ja onnekseni minulla ei ollut mukana omaa kapulaa. Jouduin siis lainaamaan kouluttajan kapulaa, joka oli kokoa tolleri. Aikaisemmin pieni kapula aiheutti meillä mälväystä, mutta nyt sujui hienosti. Koira piti kapulaa, kun pidin siitä kiinni. Koska tämä onnistui, kokeilin irrottamista. Tässä vaiheessa Rontti yleensä tiputtaa kapulan heti ja niin se teki nytkin. Naksautusta ei irronnut ja seuraavalla kerralla aika piteni jo huomattavasti. Edistyimme siis hetkessä enemmän, kuin vuodessa yhteensä. :) Syykin löytyi tähän ja se tarkoittaa minulle kapulaostoksia. Eli meille ostetaan pieni kapula, koska Rontti näyttää isoa arastelevan. Meidän kapulalla on painoa ihan kiitettävästi ja koira pelkää sen pudottamista. Koko on tässä omassamme Rontille sopiva, mutta alkeisharjoituksiin pieni on parempi, koska se putoaa useasti. Isompi otetaan käyttöön liikkeen valmistuessa.


Jotain hyötyä tästä edistymisen hitaudesta on kuitenkin ollut. Olen kuluttanut varmasti tunteja kapulan noston ja suuhun ottamisen harjoitteluun. Ongelmana on ollut paikallaan pito, joten kun saamme sen onnistumaan, on muut liikkeen osaset jo melko varmalla pohjalla. Raportoin harjoituksista lisää, kun saan kapulan ostettua.


Treeneissä oli lisäksi kaukoja, joiden harjoittelu meillä on muiden juttujen takia jäänyt melkein kokonaan. Avon kaukot meillä on kyllä ihan kivalla mallilla, mutta vaihdot seisomiseen ihan alussa. Lisäksi otettiin perus paikkamakuu EVL:n tyyliin. Piilon emme menneet, mutta koirat laitettiin maahan ja kutsuttiin ylös yksitellen. Lisäksi kouluttaja kierteli koirien ympäri. Rontti nousi ylös makuulta, mikä on sille harvinaista. Luulen että lähempänä miinusta ollut lämpötila oli osasyyllinen, koira kun on hienohelma. Otettiin myös paikallaan istuminen, joka sujui hyvin vaikka ei sitä ollakkaan harjoiteltu.

Me halutaan näkyä

Syksyn myötä päivät ovat lyhentyneet ja pimeä saapuu aikaisemmin. Arkilenkkeilyt tapahtuvat siis pääosin pimeän aikaan. Valitettavasti myös arkisin pidettävät etsintätreenit tapahtuvat pimeällä. Autolla ajaessani olen huomannut, että jalankulkijoita ei huomaa, ellei niillä ole heijastimia. Siksi jäljestäessä on erityisen tärkeää, että tulemme huomatuksi. Rontille olen hankkinut heijastinliivin parantamaan näkyvyyttä, mutta treenatessa valjaat peittävät suurimman osan heijastimista. Myöskään pelkkä itseni "heijastaminen" ei riitä, koska koiran ja minun välissä voi olla monta metriä liinaa. Erilaisia valopantoja on olemassa, mutta niistä on ollut huonoja kokemuksia. Liitto järjesti kimppatilauksen uudenlaisesta valopannasta, jonka päätin oitis tilata ja olen pantaan enemmän kuin tyytyväinen.

Pannassa on neljä ledi valoa ja muuten panta muistuttaa puutarhaletkua tai jouluvalokaapelia. Panta pujotetaan koiran kaulaan, joten oikea koko on tärkeä. Tuoteseloste lupaa pannan kestävän vettä ja sen voi tarvittaessa kuivattaa, jos patteriosa sattuu kastumaan. Pannan voi myös pestä vesihanan alla, joka on mielestäni suuri bonus. Panta menee itsestään päälle, kun paristot ovat alaspäin ja sammuu kun patteriosan laittaa ylöspäin. Koska patteriosa on pannan painavin kohta, se pysyy alhaalla hyvin. Pannalla on hieman enemmän hintaa kuin tavallisilla valopannoilla, mutta toistaiseksi tämä on vaikuttanut hintansa arvoiselta. Keskustelupalstoja seuraamalla on myös käynyt ilmi, että monet koiraihmiset ovat kokeneet pannan tosi hyväksi. Kyseinen panta on siis merkiltään Leuchtie.

Pyhäinpäivän treenailut

Eilisen pyhäinpäivän vietimme etsijätreenien merkeissä. Toivoin Rontille kulmaharjoittelua, koska niissä meillä on ilmennyt ohijuoksemista. Noh, eipä ne kulmat tälläkään kertaa menneet ihan putkeen, mutta onneksi treeneistä löytyi silti positiivisiakin juttuja, nimittäin koiran hieno työskentely häiriöistä huolimatta. 

Toivoin Rontille janalta aloitusta. Annoin koiralle hajun ja sen piti valita, lähteekö oikealle vai vasemmalle seuraamaan jälkeä. Ylhäällä hieno paintilla tehty havainnollistukseni asiasta. :) Hienosti poitsu nappasi hajun ja lähti oikealle, mihin jälki menikin. Siitä se jatkui suoraan asvalttitietä pitkin. Melko pian koira poikkesi vasemmalle hiekkatielle. Jälki jatkui suoraan, mutta vasemmalta oli mahdollisuus palata takaisin asvaltille pienen mutkan kautta, joten annoimme koiran mennä. Heti käännöksen jälkeen sen olisi pitänyt kääntyä taas oikealle, jotta olisimme palanneet jäljelle. Koira olisi kuitenkin jatkanut suoraan, joten pysäytin sen. Hetken paikalla pyörittyämme kehotin koiraa jatkamaan ja oikea suunta löytyikin. Siitä palasimme asvalttitielle ja vastassa oli alikulku. 

Siellä meitä vastaan tuli auto ja jouduin kutsumaan koiran luokseni. Totteli kivasti, epäilin hieman käskyjen kuuntelua, kun on jäljellä aina ihan innoissaan. Auton mentyä annoin jatkamiskäskyn ja koira aloittikin työskentelyn. Kohtasimme myös koiran ja muita jalankulkijoita ja ne eivät häirinneet koiran työtä. Tunnelin jälkeen Rontin olisi taas pitänyt kääntyä vasemmalle hiekkatielle, joka kulki pitkin joenvartta. Koira paineli taas lahjakkaasti ohi siitä, mutta annoimme taas jatkaa, koska sen oli mahdollista kääntyä joen ylityksen jälkeen vasemmalle ja kulkea pellonreunaa pitkin. Rontti olisi taas mennyt suoraan ja joudun pysäyttämään. Aikamme siinä odoteltiin kunnes koira viimein jähti kohti pellonlaitaa. Loppumatka sujui kivasti ja ilmaisu oli selkeä. Koska emme kääntyneet ennen jokea vasemmalle, vaan vasta sen ylitettyämme oli maali joen toisella puolella. Se ei kuitenkaan Ronttia haitannut.

Kivat treenit oli, sieltä sain taas ajatuksia kulmatyöskentelyyn ja sen harjoitteluun. En vaan yhtään ymmärrä, miksi kulmat menee nykyään niin huonosti. Koira tuntuu juoksevan niistä huvikseen ohi ja tietää kuitenkin mihin jälki oikeasti kulkee. Koska Rontti on melko ilmavainuinen, niin se aiheuttaa tietysti jäljeltä poikkeamista,  mutta välillä suunta on ihan totaalisesti väärä. Koiran väsymisestäkään ei ole kyse, koska olen päässyt treeneihin melko vähän ja into lähteä jäljelle on silminnähtävä. Nyt on seuraaville parille viikolle treenit hoidossa ja olen näistä ongelmista vetäjiä infonnut. Tuntuu, että vanhat ja vaikeammat sujuu kivasti, mutta helpot ei ollenkaan. Ehkäpä koira kokeekin ne liian simppeleiksi ja vetää sen takia läskiksi. Toivotaan, että seuraavat treenit tuovat meille uusia oivalluksia.